KUSTANNUSMAAILMA


Kustannusmaailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan. En ole ehtinyt seurata sen kaikkia fuusioitumisia ja myyntejä ulkomaille. Kirjanjulkaisu on liikkeessä. Yhä enemmän kustantajat haistelevat ja ennakoivat, mikä nyt kiinnostaa ja samalla taloudellista tulosta.

Itselläni on Sanastossa liki kolmekymmentä nimikettä. Kustantajiakin on kertynyt monta. Jokaisen kanssa on yhteistyö ollut omanlaisensa. Kirjojani ovat kustantaneet ainakin:

OTAVA, suurimman osan, koska  oppikirjojen rinnalla oli paljon oheismateriaaleja
SUOMEN PIPLIASEURA
PÄIVÄ
TYTTÖJEN JA POIKIEN KESKUS
Kustannusosakeyhtiö  HAI
SAMULI PAROSEN SEURA
KIRJOKANSI
PROGRAMMES K.KOIVULA

Mutta  yksittäisten laulujen tai laulusarjojen julkaisijoita en muista millään, enkä varmaan kaikkia tiedäkään. Voisin käydä tutkimassa niitä VIOLASTA, mutta juuri nyt en jaksa. Viola on siis Kansalliskirjaston ylläpitämä musiikkikirjasto. Violaan pitää ilmoittaa julkaisemansa nuotti tai sähköinen äänite eli levyt ja  kasetit ennen.
Se löytyy  Kansalliskirjaston Violasta, jos kirjoittaa tekijännimen tulevat laulut aakkosjärjestyksessä. Nuotin vieressä on nuotti  merkki ja sähköisen vieressä cd-levyn kuva.

 Joku vuosi sitten huomasin, että eniten julkaistu lauluni on TUULIEN TEITÄ, säv. Jukka Salminen. Nuotteja useita kymmeniä, samoin levyjä. Lisäksi laulu on käännetty ruotsiksi, saksaksi, englanniksi, viroksi, unkariksi, romaniaksi , kichwan- intiaanikielelle Amazonilla. Toivon, että joku kääntäisi sen hepreaksi, ranskaksi, venäjäksi ja kurdin kielellä.

Jos et tunne laulua, you tubesta löytyy monia versioita.

Toiseksi eniten julkaistu lauluni on JOS MINUT VIELÄ KOHTAAT -tango, jonka on säveltänyt Erkki Rajamäki.

                                                KAKSI BLOGIA

Itse olen satunnainen bloginkirjoittaja ja lukija. Kaksi blogistia on kuitenkin kirjoittanut minun kirjoittamisestani oivaltavasti. paulan.blogiposti@gmail.com löytyi kerran googlatessani TUULIKÖYNNÖS romaaniani. Paula oli kirjoittanut romaanista. Ilahduin. Marikan toki kirjoittavana ihmisenä tunnenkin. Hän haastatteli minua, kun MERIPIHKATUULI oli ilmestynyt. https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/08/pirkko-arolan-tuore-meripihkatuuli.html

Viime aikoina olen kirjoitellut tarinavirta.fi sivustolle tekstejäni. Sinne pääsee googlaamalla. Tarinavirta on muutamien kirjailijoiden synnyttämä tarinoiden paikka. He ovat kutsuneet sinne mukaan kirjoittavia ihmisiä. Oma kutsuni tuli sukulaiseltani Anu Patrakalta, joka kirjoittaa dekkareita Portugalissa.

Olen tähystelevässä tilanteessa. Viides romaanini ( Tuuliköynnös, Kuun päivä, Ruusa, Pitkää tanssia ja Meripihkatuuli ) valmistui viime syksynä. Tunsin, että on aika kulkea eteenpäin ja jättää tämä laji.

Jokunen laulunteksti on jo syntynyt, siis on tapahtunut paluuta vanhaan harrastukseeni, joka alkoi jo vuosikymmeniä sitten.

En suunnitellut eläkkeelle jäädessäni mitään kirjoittamisputkea. Kävi niinkuin  usein elämässä. Aivan kuin yllättäen avautuu ovi ja minua haastetaan astumaan siitä. Kun menen kynnykselle, olen kohta jo uudessa huoneessa. Elämän talosta ei näytä huoneet loppuvan.

Näihin vuosiin on osunut myös kustantamojen ja kirja-alan iso muutos, suorastaan murros. Kai se on ollut välttämätöntä, mutta siinä on myös monenlaisia vierastuttavia piirteitä.

Äänikirjakin on tullut yllättäen tutuksi. PITKÄÄ TANSSIA on saanut jopa kaksi ääniversiota, Erja Noroviidan kirjastosta löytyvän hahmon ja Timo Mäkynen on lukenut sen Celia kirjastoon. Oli elämys kuunnella ne molemmat ja ihmetellä ihmisäänen kykyä herättää ja luoda maailmoja. Kun tunsin tekstin saatoin tarkkailla, mitä uusia mielikuvia he luovat minulle, joka jo kerran katselin ja valitsin  niitä kuvia kirjoittaessani.

Vielä en ole ehtinyt kuunnella muita äänikirjoja.

                                  KIRJOITTAMISESTA

Olemme käyneet kirjoittavan ja paljon lukevan ihmisen kanssa keskustelua kirjoittamisesta. Mistä pitäisi kirjoittaa, mistä saisi kirjoittaa, miten pitäisi kirjoittaa.

Itse ajattelen, että voi vain panna itsensä likoon, antaa sen, mitä minussa on. Oma ääni, tyyli ja tapa kirjoittaa on kuin käsiala, kävelyrytmi, puheäänen sävy, kasvojen ilmeet, joita emme itse voi katsella ja sisäinen puheemme, tajunnanvirtamme, joka kertaa millaisissa maastoissa vaellamme.
Emme voi esiintyä toisena. Vaikutteita saa, varsinkin hyvästä kirjallisuudesta, mutta yltää vain omaansa.
Merkillistä, kuultuaan kolme tahtia Mozartia ja Sibeliusta tietää, kumman musiikkia se on. Kun lukee heidän ajatuksiaan alkaa ymmärtää, miksi sävelkieli soi tällä tavalla.
Hannu Mäkelä on sanonut, että runossa on tärkeintä rytmi ja proosassa tarina. Allekirjoitan sen. Mutta on se myös toisinpäin.

Siksi olen päättänyt pysyä uskollisena itselleni. En muuta voikaan, itseoppineena.

Olen yrittänyt katsoa kolmea romaaniani ulkoapäin.

TUULIKÖYNNÖKSESSÄ on ehkä eniten omaa elämääni. Jo se, että ajallisesti seuraan oman elämäni vuosikymmenien kaarta ja saatan Esterin keski-ikäiseksi vaikuttaa siihen. Lisäksi kirjassa häivähtää ainakin kymmenkunta oikeasti elävää tai elänyttä kanssakulkijaa, joku on heitä tunnistanutkin.- Vasta, kun kirja oli valmis, ihmettelin, miksi kirjoitan lapsen äidittömyydestä. Itsehän sain pitää äitini kauan. Hän kuoli 94-vuotiaana. Sitten  vasta tuli oivallus. Äiti jäi lapsena äidittömäksi. Ylisukupolvinen menetys siementyi minussakin.
Esikoisen kirjoittaminen oli kuin soutelua vuolaalla joella. Flow. Nimeksi halusin kehittää uniikin uudissanan.

KUUN PÄIVÄ oli nopea välityö, kun odotin kustantajan päätöstä. Haastoin itseni kirjoittamaan Ilmarina, 39-vuotiaana miehenä. Onnistuinkohan? Kirja tiivistyi viikon tapahtumiin, maanantaista maanantaihin. Ilmari itse kehitti kirjan nimen: maanatai, måndag, kuun päivä. Tarina lähti liikkeelle, kun luin lehdestä, että joka 10. mies ja poika on niin yksinäinen, ettei hänellä ole yhtään ystävää. Se riipaisi. Kirjassa tulin panneeksi liikkeelle myös neljännen romaanin tarinan, kun Ilmari löytää vanhat kirjeet, jotka olivat meillä odottamassa käsittelyä. Ilmarin mukana katselin kulttuurikeskus Sofiaa, Kirkkonummen kirkkoa, Överbyn kylätietä, muistin asumiseni Tunturikadulla Mika Waltarin naapurirapussa. No, Ilmari löysi polun pään ja läksi kohti uusia vaiheita. Musiikkimies.

RUUSA. En näköjään vieläkään ollut irti keski-iän kohdasta. Riina kirjoitti 39-vuotiaan elämänsä käännekohdassa, kun elämä oli pakottanut  hänet uuteen suuntaan.

Ajattelen, että tuo neljänkymmenen tienoo on ihmiselämän keskiö. tavallaan uusi murrosikä, uusi kierros käydä selvittelemään välejään menneisyyden kanssa, nähdä vanhempiensa arvo ja aikuistua. Uusi kierros , arvioiminen, tulee näköjään vielä tässäkin vaiheessa, jota nyt elän. Emme tule valmiiksi ennen kuin aika loppuu.

Tunnen olevani lyhyen tekstin ihminen. Aforismit, lauluntekstit, kaikki lyhyt, monologinäytelmät.

Jostain syystä olen haastanut itseni kovalla kädellä. Neljännen romaanini aikajänne on 1820-1931. Kiitos niiden Ilmarin löytämien kirjeiden. Ne ovat vieneet kolmeen maahan aikojen ja yhteiskuntien muuttuessa. Mihin savottaan tartuinkaan, en tiennyt lähtiessäni. Mutta en antaisi tätä vaivannäköä poiskaan. Tosin ilman rinnalla elävää historiantutkijaa olisin heittänyt jo hohtimet kaivoon.

Taidan kaivaa taas massiivisen käsikirjoitukseni esille.!

                                 TURUN KIRJAMESSUILLA

Syksyllä 2019 Aforismiyhdistys valmisti Turun kirjamessuille  Lava-aforismiesityksen valiten jäseniensä aforismeja. Omianikin oli mukana seuraavasti. Valitettavasti en päässyt paikan päälle kuuntelemaan kokonaisuutta.

Väliajalla tapahtuu se, mitä ei voi esittää näyttämöllä.

Jonottaminen syö aikaa. Odottaminen kypsyttää.

Synnymme itkien ja harva nauraa kuollessaankaan.

Vaikeinta on itsensä rakastaminen, helpointa itserakkaus.

Avaraa näköalaa ei voi näyttää sille, joka ei nouse katsomaan.

Jonkun avartuessa loppuu toiselta elintila.

Demokratia sietää kysymyksiä, diktatuuri vain vastauksiaan.

Ei saanut vierihoitoa, sylihoitoa, katkaisuhoitoa, jatkohoitoa, vasta saattohoitoon havahduimme.

Mantelimetsässä: Aforismit raiteilla

Mantelimetsässä: Aforismit raiteilla: Jo kahdettatoista kertaa aforismiyhdistys jakaa metrojen ja raitiovaunujen sähköisille näytöille mietelauseita tammikuun kahden viikon ajan....

Aforismit raiteilla

Jo kahdettatoista kertaa aforismiyhdistys jakaa metrojen ja raitiovaunujen sähköisille näytöille mietelauseita tammikuun kahden viikon ajan.
Tänä vuonna teema oli AIKA. Yhdistykselle sai lähettää viisi ko. teemasta.
Suomalaistet harrastavat tiivistä ilmaisua, koska 85 lähetti mietteitään, joista raati valitsi 19.

Itse lähetin:

Rakkaus tihentää hetken, viha varastaa sen.

Jos tapat aikaa, se alkaa tappaa sinua.

Näen eilisen vain tämän päivän valossa.

Menneisyyden metsä kasvaa, vaikka olisin jo muualla.

Lapsi elää hetkeä, aikuinen aikataulua.


Käy katsomassa, mikä valittiin. Hyvää matkaa!

RUUSA

Hyvää vuotta 2020 sinulle, joka eksyt lukemaan kirjoittamaani.
 En ole päivittänyt blogia vuosikausiin.  Kuitenkin olen kirjoittanut uusia kirjoja. Se on ollut innostavaa.
Viime syksynä ilmestyi kolmas romaanini RUUSA, Samuli Parosen seura, 2019.

Seuraavassa joitakin palautteita , joita löysin sähköpostistani. On aina kiinnostavaa nähdä, miten omasta tulokulmastaan jokainen kirjaa lukee ja sitä kommentoikin. Olen kiitollinen jokaisesta palautteesta, koska tunnen keskeneräisyyteni tässä harrastuksessani. Pyrin ottamaan onkeeni.

 LUKIJAT  ovat kommentoineet seuraavasti:

" Luin Ruusan. Aluksi mietin, jaksanko seurata naisten tarinoita, kun en heti ymmärtänyt, mistä on kyse. - Nopeasti minä-henkilön tragiikka kuitenkin paljastui ja pääsin tekstin imuun. Olit kehittänyt lähes jännittävän tarinan, jonka käänteet seurasivat toisiaan sopivassa tahdissa. "Yksinpaikka " Ruusa oli hyvä keksintö. Kirjan kieliasu on yksinkertaisen selkeä, ja lukemista helpotti tapahtumien sijoittuminen lähes tuttuun ympäristöön. Happy End jätti hyvän mielen."

K. (mies ) 28.12.2019

" Kiitos kivasta lukukokemuksesta. Sinun kirjasi Ruusa-luvut toivat mieleen opiskeluajan naapurustossa olleen siirtolapuutarhan, jossa kävelin joskus iltaisin itä-Pakilassa. Kirjan sukuselvitys oli kuin jännäriä lukisi. Sivulla 145 kerrot junasta, jossa ovat mukana myös poisnukkuneet. Se toi mieleeni kirjan Kummitusjuna.- Mieleeni jäivät kirjasi valot ja varjot. Kirjoitat elämän valoisista asioista ja menetyksiin liittyvistä suruista. Talot ja muutot ovat yhdenlainen vertaus ikääntymisestä."

H. (mies ) 23.12.2019

" Ruusa oli koskettava lukuelämys. Olen lukenut sen kahteen kertaan. Se vei mukanaan toisellakin lukukerralla. Vaikka tapahtumien kulku oli tuttu, siihen upposi ja se liikutti.- Ruusa on mielenkiintoinen palapeli. Alussa ja matkan varrella tarjotut palaset loksahtelevat vähitellen täydentyväksi kuvaksi. Henkilöiden polut kietoutuvat yhteen. Salaisuudet aukeavat.

Keskeiseksi aiheeksi koen muutoksen/ muuton/ muuttumisen, ulkoisen ja sisäisen Sitä varioidaan eri henkilöiden ja heidän suhtautumistapojensa kautta. Elämä työntää kaikkia eteenpäin. Ja kun niin tapahtuu, se tarkoittaa myös entisestä luopumista, luopumisen kipua ja vaikeutta. Kun muutokseen suostuu, elämä näyttäytyy ihmeenä.

Tarina on täynnä tunteita. Pidän rauhallisesta kertojanotteesta , toteavasta kertomistavasta, jossa tunteita ei ennakoida, värisytellä eikä jäädä kasvattelemaan, vaan ne syntyvät luontevasti tapahtumien myötä, tapahtumahetkellä. Siksi ne ovat niin vaikuttavia. Lisäksi " näin vain asiat seuraavat toisiaan" -toteavuus tekee lukijalle tilaa. Koen, että se tyrkyttämättä viittaa niihin symbolisiin tasoihin, joita se kätkee sisälleen kuin salaisuuksina, joita lukija voi itse löytää. Juuri tämä tuo minulle mieleen Antti Hyryn. Ruusa -mökin proosarunomaiset ajatusmonologit rikastavat kerrontaa ja antavat realismille vastavoiman erilaisuudellaan. Mökkijaksoissa mainitaan useita teoksia, jotka laajentavat sisäisiä monologeja niille, jotka tuntevat teokset. Minulle teokset olivat vieraita, mutta se ei estänyt sukeltamasta Riinan ajatuksiin ja tunteisiin; heräsi vain halu lukea nuo teokset."

T. (nainen ) 2.1.2019

" Kirjassa olisi ollut  vaikkaa millä mitalla mahdollisuuksia ihmisten mielien koskettamiseen. Jotenkin se jäi vain liian "helpoksi. " Olisin toivonut vähän lisää rohkeutta tapahtumien vaikutusten kuvaamiseen tunnetasolla. "

P ( nainen ) 7.1.2020

" Kirjassasi oli paljon tuttua, elettyä. Paljon myös uutta tietoa joistakin asioista ja paikoista. Kerronta oli etenevää ja helppolukuista. Sinussa on luovuutta. Hiukan häpeän, etten ollut kuullutkaan runoilijoista ja kirjailijoista, jotka sinulle merkitsevät paljon..Kiitos, kun jaoit niistä. Olin itsekin kasvattilapsi, mutta pääsin hyvään kotiin aikanani."

U. (nainen ) 17.1.2020

"Kiitän kirjasta. Se on vetävää tekstiä ja helppoa lukea, etenee luontevasti. Etenkin kiitän sinua orastavan rakkaussuhteen herkästä kuvaamisesta . Se ei ole helppoa , mutta osaat olla tilanteessa mukana samaan aikaan hienovaraisesti ja varmasti. Kuvaat vakaalla kädellä epävarmuutta ja ihmisen vähittäistä avautumista toiselle...tilannetta, jossa vaaditaan rohkea askel uuteen kovan menetyksen, pettymyksen ja surun jälkeen. Kaunista. Kunnioitat ja seuraat omaa sisäistä ääntäsi. Odotan jo seuraavaa teostasi."

V ( nainen ) 26.1.2020

"Kiitos kirjasta. Pidän kirjaa todella hyvänä ja uskon sen tulevaisuuteen lukijoiden käsissä. Kirjasi on mukaansa tempaavan kiinnostava. Rakkauskertomuksen herkkä edistyminen teki uteliaaksi. Myös tutustuminen henkilön taustaan , mm. syntyperään on kuvattu kekseliään jännitävästi. Sitä todistanee, että hotkin kirjan heti samana yönä.
Kertoja -minän käyttö teki lämpimän vaikutuksen, häneen huomasi samaistuvansa. Kertoja tunsi paikkakunnat ja henkilöt paisuttelematta- kuin ohimennen. Kirja ei tuntunut tekemällä tehdyltä, vaan todellisuutena mahdolliselta. Ruusa- jaksot antoivat kuin lepo- ja ajattelutauon nopean juonenkulun välissä lukijalle. Kyllä ne antoivat myös monia lisätietoja juonenkulkua täydentämään.

Ruusa- jaksoista minulle jäi miettimisen aihetta, joka ei ehkä muille lukijoille tuota ongelmaa. Koin niiden mietiskelyn joskus epäaitona- kuin ne olisivat kirjan kokonaisuudesta irrallinen tapa esitellä Kirjailijan etevyyttä kirjallisuuden suhteen. Jollakin Ruusa-kerralla jäin miettimään, perustuuko sekavasti kertominen oletukseen, että sillä tavoin syntyy taidetta.
Kun kirjassa tuodaan esille paljon henkilöitä, sukulaisia ym., mielestäni näin pienessä kirjassa heitä oli suhteessa liikaa. Jättikirjoissa heidän elämäänsä ja vaiheitansa käsitellään kerronnan jatkuessa moneen kertaan ja hekin saavat lihaa luitten ympärille.

Onko Ruusa -jaksojen merkitys niin olennaista, että siitä otettiin kirjan kiinnostava nimi. Nimi pani ainakin minut odottamaan Ruusa -asiasta enemmän. En kuitenkaan keksi, mikä olisi voinut olla tehokkaampi nimi.

M. ( nainen ) 3.11.2019

LUONNOLLISTA

Aurinko on metsän herätyskello, tähdet sen yövartijat.

Egoismi ja ekoismi eivät sovi samaan metsään.

Luonto ja ihminen ovat ystäviä, niin kauan kun kukaan ei lähetä laskua.

Olemme unohtaneet puiden arvon, mutta muistamme niiden hinnan.

Kävelytä aivojasi luonnossa niin ajatukset juoksuttavat ideoitasi.

Avaraa näköalaa ei voi näyttää sille, joka ei  jaksa nousta katsomaan.

Valosaasteessa siristelevä ei näe miten tähdet loistavat.

Älypuhelimessa älyttömyyskin säteilee.

Suorien sanojen sekaan riistäytyy aina vääriäkin.

Seisomalla omilla jaloillani pysyn kannassani.

Myrskyyn voi varautua vain hyvän sään aikana.

Aforismikokoelmasta VASTAAN SANAAN SANALLA, Kirjokansi, 2017.